Niin onko nuo nyt toisensa sulkevat.. Tessan kanssa arki sujuu hyvin, pieniä ongelmia on, mutta ei mitään minkä takia saisin harmaita hiuksia. Retun kanssa arkikäyttäytymisessa on useimmiten parantamisen varaa, välillä kaikkeen pitää reagoida, lenkillä haistellaan ja vedetään ja joka viikko menee hermot vähintään kerran lenkillä. Harrastuksissa puolestaan Tessan kanssa tulee harmaita kun tyttö päättääkin että tänään ei huvita, en jaksa. Agilityssä arastellaan ajoittain kontakteja, ei onneksi enää nykyään juurikaan, ja vauhti on ajoittain jolkottelua. Retulla puolestaan riittää virtaa pitempiinkin treeneihin, oli sää mikä hyvänsä poika haluaa tehdä minun kanssa (tokoa/agilitya,näyttelytreeniä).

Eilen olimme koko päivän kirkkaassa auringon paisteessa, Heiluhäntien Toko valmennuspäiväss, kouluttajan Katariina Kainulainen. Retu käyttäytyi omaan tapaansa, otin Retun ennen omaa vuoroa autosta odottamaan kentän viereen ja kun menin avuksi toiselle koirakolle jätin seuramme tokokouluttajalle Retun hihnassa odottamaan, alkuun poika haukkui ja komensi koko ajan, lopulta enää vain jos vieras ihminen liikkui. Retun kanssa aloitimme ensimmäisen vartin koulutussessiomme luoksepäästävyydellä, taas ehdin sanoa, että Retu saattaa nousta ja äristö/haukkua kun vieras tulee kohti, tai hyvänä päivän vain peruuttaa. Muutama kerta otettiin luoksepäästävyys Katariinan kanssa ja Retu malttoi istua paikalliinkin kun annoin namia kokoajan, kerran ainakin Retu peruutti mutta kertaakaan ei ärähtänyt. Lopussa otimme muiden koulutuksessa olleiden kanssa luoksepäästävyyttä, ja silloin en saanut nameille houkutela Retua ja jouduin keskittymään siihen että hihna ei kiristy. Katariina huomasi ja itsekin huomasin että selvästi aina välillä jännityin, esimerkiksi kun käännyimme Retun kanssa ja tiesin että tulee uusi ihminen luokse, huomaamattani kiristin hihnaakin. Lisäksi kuulemma äänensävynikin muuttui.

Lisäksi otimme noudon alkeita, kentällä Retu ei suostunut ollenkaan ottamaan omaa kapulaa suuhunsa. Katariina neuvoi että Retun kanssa kannattaisi kokeilla pakkonoutoa ja varmasti sillä nyt aloitamme. Lopuksi vielä kaukot ja jäävät, treeneissähän Retu saattaa maahan menon ja istumisen kanssa arpoa, ja maahan menon kanssa ennakoi. Nyt treenin alle sitten häiriö käskyt ja ainakin jo eilen Retu ei enää koko ajan ennakoinut jos sanomani sana alkoi m:llä, yleensä Retu jo m-kirjaimen kuultuuan menee maahan. Ja istu-maahan-seiso siirrot opetan nyt Retulle hyppyliikkeinä, eli takaapää paikallaan ja etupää vain liikkuu. Katariinakin sanoi ettei Retu intoa haluta yhtään kadottaa ja nyt maahanmeno on niin säpäkän näköinen että treenataan vain sitä että takaapää pysyisi oikeasti paikallaan.. 

Nyt treenipäivästä jäi erittäin positiivinen olo, ja kisat tänä vuonna tuntuu hyvinkin mahdollisesta (kun jaksaisi kotonakin nyt treenata). Retun kontakti ja varsinkin into saivat paljon kehuja. Nyt jopa ensimmäistä kertaa päästin Retun treeneissä vapaaksi ilman hihnaa, aina ennen olen jättänyt sen perään roikkumaan. Ehkä se oli, tai sitten Retu on aikuistunut, sillä Retu ei kertaakaan yrittänyt pois luota. Seuraamisessa hieman jätätti, mutta niin kuulemma suurimmalla osalla, kun kaikki seuruutimme omia reittejämme, sikin sokin kentällä.

Pejantaina oli puolestaan Tessalla agility. Nyt siirryimme Tessan kanssa takaisin jatkoryhmään, ja kaikki ryhmäläiset ovat olleet aikoinaan samalla alkeiskurssilla kuin me Retun kanssa. Alkuun esitelykierros, joss kerroin että nyt olen hitaamman ja motivaatio-ongelmista kärsivän koiran kanssa. Ja mitä teki Tessa, paineli helteessä niin kovaa radan läpi että jouduin itsekin kunnolla juoksemaan. Ja A:n alastulo kontaktin ylikin hyppäsi täpinöissään. Koska en A:lle ole pysäytyksiä opettanut, en ole keksinyt miten alastulo kontaktin sitten varmistaisi (juoksukontaktienkin opettamien on tuntunut niin työläältä. Vinkiksi sain toiselta kouluttajistamme, että otan Tessan kunnolla ennen A:ta hallintaan ja hieman itse hidastan vauhtia ja menen alastulolle itse hieman matalammassa asennossa. Toimi ainakin viimeksi hyvin.

Nyt on viikonlopun jäljiltä olo että kyllä meillä ainakin on kaksi hyvää harrastuskoiraa, arkikin on nyt sujunut molempien kanssa leppoisasti. Toisaalta enpä ole itse paljoakaan koirien kanssa käynyt nbyt lenkillä kun muuta hoitaneet lenkitykset. Ensiviikolla varmaan taas sitten erimielellä, kun toista saa vetää perässään ja toinen vetää meitä perässään..