Rokotuksilla Inton kanssa on nyt täytynyt pitää kuonopantaa, odotus tilassa Into yleensä on vielä ihan rento ja huoneessakin niin kauan kunnes sinne eläinlääkäri tulee.. sen jälkeen muristaan niin kauan että päästään pöydältä pois.. lattialla sitten syö eläinlääkärin kädestä nameja ilman mitään ongelmaa…

Koska siis oli tiedossa että murinalta ei vältytä, pyysin jo aulassa Intolle kuonopannan. Itse ainakin Pystyin olemaan rennommin kun tiesin ettei Into vahingossakaan pääse ketään puremaan. Siinä odotellessa totuteltiin samalla kuonopantaan.

Ensimmäisenä oli vuorossa silmätutkimus, ja kun valot laitettiin pois ja silmiä alettiin tutkia oli Into normaalia hermostuneempi. Loppua kohti murina vain yltyi ja eläinlääkäri sanoikin että hänellä on vain kerran aikaisemmin ollut yhtä ärhäkkä tutkittava.. no kun lattialle päästiin otti Into heti nameja eläinlääkärin kädestä. Silmissä ei mainittavaa :)

Seuraavaksi vuorossa olikin polvet ja sydän.. taas pöydällä paniikki, mutta sydän saatiin kuunneltua lattialla, siinä ei mitään mainittavaa myöskään. Polvet sitten pöydällä ja koko ajan kun jalkoja tutkittiin Into murisi kuonokopan kanssa.. polvet kuitenkin 0/0.

Rauhoituspiikki pojalle ja siirryttiin huoneeseen odottamaan unen tuloa. Lötköpötkön kannoin sitten röntgen-huoneeseen ja pitkään kuvattiinkin, lonkista ei sanottu mitään arvioita (taisi sanoa kuitenkin että hyvältä näyttää) ja kyynärät näytti juuri siltä mitä pitääkin. Tuloksina lonkat A/A ja kyynaret 0/0. Selkää sitten kuvattiinkin enemmän, syyksi selvisi kaularangan viimeisessä nikamassa olevat ylimääräiset kylkiluut, kuulemma vajaa kehittyneet joista ei pitäisi haittaa olla.  Tai saattaa aiheuttaa kaulanjäykkyyttä ja esim. haistelu olisi hankalampaa.  No ei ainakaan vielä ole kun kuono maassa kuljetaan lenkit.. Selkä siis LTV0 ja VA1.

Nyt kun Intolta saisi tuon eläinlääkäri ja pöytäkammon pois ja puolustusmurinan muutenkin vähäisemmäksi niin aika täydellinen tuo olisi.

Kotosalla ollut nyt vilkasta, nuorimmainen on lähtenyt rivakasti liikkeelle (siis se ihmislapsi, 9kk) ja Tessa on nyt tämän kestänyt paljon paremmin kuin Juuson aikana. Tessallehan oli hoitopaikkakin sovittu, mutta tarvetta sille ei nyt ollut. Into puolestaan ei juuri enää ole nuorimmasta kiinnostunut. Meidän väliin yrittää kyllä aina lattialla, ja kerran on murahtanut. Raskaan päivän jälkeen ei oltu laitettu koiria portin taa eikä illasta enää kestänytkun nuorin tuli nurkan takaa.. Jatkossa vaan muistetaan touhu päivien jälkeen laittaa koirat omaan tilaan.

Esikoinen on myös nyt innostunut koirista, kouluttaa ahkerasti (ja syöttää salaa). JAU:n järjestämissä epiksissä oli  lapsille lelukoira rata, ja voi että poika oli onnessaan ruusukkeestaan! Viime viikonloppuna käytiin sitten ShowHau Centerin lapsi&koira-tapahtumassa, ja siellä esikoinen pääsi esittelemään lapsi lelukoira luokassa Rekkuaan. Meidän poika oli luokan nuorimmainen ja ainut poika. Hieman jännitti mutta hienosti kertoi koirastaan ja talutti isompaa pehmoa.

Agilityssä alkoi nyt talvikausi. Nyt otin vain yhden koulutuspaikan ja vuorottelen siinä koirien kanssa, tosin Inton kanssa enemmän ja Tessan kanssa sitten omatoimitreeniä. Eilen käytiinkin koko perhe puolentunnin vuorolla ja että Tessalla oli intoa kun viime viikolla ei ollut mitään treenejä. Tarkoitus oli että olisi siellä metsässä käyty kunnon lenkillä ja vähän ulkokentällä otettu Inton kanssa takaakiertoja, mutta nuorimmainen päätti toisin ja lenkki pitikin tehdä kotosalla..

Ajoittain harmittaa miten vähän nykyään ehtii koirien kanssa tehdä, arki-iltojen mätsärit on melkeinpä pois suljettu, kun lasten kanssa menisi liian myöhään ja ilman lapsia ei viitsi moneksi tunniksi lähteä kun perjantain treenit jo vie 2,5h ilman lapsia.. Ja viikonloput vaan kummasti täyttyy, varsinkin nyt kun mentiin ostamaan mökki Lohjalta. Näissä maisemissa ovat koirat nyt juosta

Kehässä sitten kiinnosti muut urokset, edellä oli Inton veli Rio, ja häntä olisi pitänyt päästä haistelemaan.. Ja takana oleville yritti sitten kukkoilla.. Senhän sitten saattoi arvata että ryhmässä liikkumisesta ei tullut mitään vaan Into veti joka suuntaan. Ajoittain Into jaksoi seistä pitkiäkin pätkiä, kunnes huomio taas herpaantui itsellä... Nyt pöytä olikin jännä paikka ja Into pääsi omaa vuoroa odottaessa hyppäämään sieltä alaskin.. Kehäsihteeri ehdottikin että voidaan myös maassa tutkia "ei tarvitse kun pöydällä varmaan sujuu paremmin.. Jep, jep.. Intoa ei sitten enää saanut pöydällä rennoksi ja kun tuomari olisi hampaita katsonut alkoi matala murina. Näytin sitten itse purennan ja Into oli hiljaa.. Murina alkoi uudestaa kun tuomari siirtyi Inton takapäähän.. Pitkältä tuntuvan hetken tuomari ja muut kehätyöntekijät kävivät arvostelua keskenään läpi ja tuomari palasi luoksemme kertomaan syyt EVA:n. Molemmat tarvitsemme lisää harjoitusta ja uskoi että Intolla johtui nyt paljolti iästä.

Vaikka nyt Inton osalta hieman petyin päivään oli silti mukava päivä viettää kauniissa Vääksyssä. Huoltojoukot kävivät lähellä peräkonttikirppiksellä ja kun Inton kehä oli ohi suuntasivat Vesivehmaan lentokentälle katsomaan koneita. Koirien, pikku-sintin ja siskontytön kanssa jäimme vielä näyttelypaikalle, lähinnä totuttamaan Intoa hälinään.

Viikko sitten olimme Inton kanssa ulkokentällä omatoimitreeneissä kahden muun koirakon kanssa. Siellä Into meni hyvin kun oli täysin tuntemattomien kanssa, mutta minun kanssa murisi kun tultiin takapäätä katsomaan. Toisaalta kun olin hihnan päässä enkä yhtään huomionut Intoa (enkä stressannut) antoi Into käsitellä itseään tosi hyvin..

Harmikseni nyt kun aloin mätsäreitä katsella ei niitä niin kovin montaa nyt kesä-heinäkuussa ole..Muistelisin että varsinkin Tessan aikana sai ihan valita milloin ja mihin menee, mutta nyt saa ihan etsimällä etsiä että on sopivan etäisyyden päässä.. Toisaalta ymmärrän että onhan niissäkin varmasti paljon työtä järjestellä.. Mutta eipä ollut kovin monia käsittely kurssejakaan, toivottavasti syksyllä taas niitäkin on tarjolla enemmän..

Pikaisesti koirien yhteiselostakin.. Edelleenkään Tessa ei ole Intoa kunnolla hyväksynyt.. Pihalla saattavat vähän leikiä, mutta sisällä Tessa ei siedä Intoa paria metriä lähempänä, paitsi jos itse hyppää sohvalle Inton jälkeen... Murina meillä on jokapäiväistä, Tessan puolelta. Nyt Tessa on löytänyt oman rauhallisen nurkan johon kenelläkään ei ole mitään asiaa, pinnasängyn alunen. Kun tuo sänky joskus meidän huoneesta siirtyy täytyy sinne järjestää Tessalle jokin muu maja.. Meidän sängyn alle kun ei pääse.

Pian koko perhe lomaillaankin ja vihdoin koiratkin saavat vähän enemmän tekemistä päiviinsä, toivottavasti. Kahden pojan kanssa koirien kanssa touhuaminen  on jäänyt nyt luvattoman vähälle ja Intosta sen huomaakin iltaisin. Ja ehkä osa Tessan murinoistakin selittyy vähäisellä touhuamisella..

Meitä on pentukoulussa kaksi koirakkoa, Inton lisäksi puolivuotias tyttö russeli. Molemmilla oli kova halu toistensa luo, mutta hyvin Intoon sai lopulta kontaktin. Treenasimme alkuun rauhoittamista, lähinnä siis meille ohjaajille keinoja saadakoira pysymään rauhallisena. Samat asiat käytiin siitä läpi kuin 8 vuotta sitten Tessan kanssa. Mutta enpä ole muistanut niitä aiemmin Inton kanssa käyttää. Nyt kahtena päivänä on niitä saatu treenata, kun miehen isä on täällä käynyt, Into pysyy suht rauhallisena kun hieron rintalastan tienoilta ja hieronnan jälkeen ei ihan niin riehakkaasti käy tervehtimään.

Lisäksi treenattiin kontaktia (sitä onkin kotona treenattu, joka päivä muutenkin), paikallaan pysymistä, pyörimistä ja pupu asentoa. Näistä kotona ollaan jatkettu noita temppuja, eli pyöriminen ja pupu asento, muut kun Intolta jo sujuivat :)

Teki hyvää niin itselle kuin Intollekin päästä kahdestaan treenaamaan, ja kevään tullen toivottavasti päästään oman seuran tokotreeneihin. Ja kenties kesällä agilityyn (paitsi että nyt en ole talkoissa käynyt, joten saa nähdä pääsenkö..)

Tessan kanssa sitten on nyt kyllä hermot koetuksella. Ja Tessalla itselläänkin, Intolle muristaan joka päivä ja eilen Tessa sitten nappasi minua kädestä kiinni. Ei purrut mutta kuitenkin.. Saattaa olla että luuli Inton hypänneen selkään kun yritin koiria saada pois ruokapöydän luota ja Intokin oli lähellä. Tai sitten Tessalla alaselkä taas jumissa, treenaamattomuudesta huolimatta.. Toivottavasti tuo nyt johtui jumeista, ja saadaan hieronnalla taas Tessa ennalleen. Juuri kun puhuttiin, miten  Tessa on nyt pysynyt jumittomana kun on ollut useamman kuukauden tauko agilitystä.. Mutta kyllä tuo alaselkä vaikutti taas hieman kipeältä kun sitä myöhemmin kopeloin.. Onni on että Juuson Tessa kestää lähellään ja pusuttelee, ja Juuso osaa jo rauhassa mennä Tessan luo. Mutta kun vauva lähtee liikkeelle ei Tessa taas(kaan) sitä varmaan kestä.. Onneksi Tessalla on jo sovittu hermoloma paikka kesäksi, missä saa olla joitain päiviä silloin tällöin..

Ja ettei taas kuvattomaksi jää, niin tässä Into 6kk:n ikäisenä, nyt Intolla hieman enemmän massaa jo ja on Tessan korkuinen (Tessa n.38cm)

Tällä kertaa Intoa selvästi jännitti enemmän eläinlääkäriin meno, olisi pitänyt vain kantaa ovesta sisään. Nyt Into yritti kovasti peruuttaa takaisin ulos kun näki minne mennään. Vaa'alla Into ei uskaltanut edes nameja syödä (paino muuten 6,1kg, ja n. 33,5cm korkea). Mutta ei kauaa mennyt kun Into reipastui, ja kävi vieraalta syömässä nameja kädestä. Eläinlääkärin pöydällä taas hieman jännitti ja hampaita ei olisi halunnut näyttää, vaan eipä olla sitä kotonakaan treenattu.. Yläetuhampaat oli muuten jo vaihtunut. Rokotusta ei puolestaan huomannut taas ollenkaan kun keskittyi nameihin.

Mustin&Mirrin pentutreffeilläkin kävimme viikonloppuna ensimmäisen kerran, hieman jännitti miten Into pärjää pienellä aidatulla alueella. Alkuun rähisi toiselle pennulle, niin kuin arvasin, mutta lopetti tosi nopeasti ja sitten alkoi leikki. Ja alistaminen.. Pikkuhiljaa alueelle tuli enemmän pentuja, mutta Into tuntui olevan kiinnostunein kahdesta terrieri tytöstä, joista toisen selässä yrittikin koko ajan olla. Arempien pentujen kanssa Into oli paljon rauhallisempi ja kävi lähinnä haistelemassa.

Nyt lenkitkin Inton kanssa taas sujuvat, ei ole tainnut vähään aikaan äristä hihnassa toisille koirille. Onni on ahne koira :) Pimeällä sitten kyllä huomaa, että vähän kaikki jännittää; ääniä säpsähdellään ja kova kiire on kotiin.

Yhteiselo Tessan ja Inton välillä sujuu jo paljon paremmin, Tessan ei enää päivittäin tarvitse komentaa Intoa kun Into on sisällä rauhoittunut. Meidän sohvalla Into on myös rohkaistunut ja yrittää pikkuhiljaa päästä Tessaa lähemmäs makoilemaan.

Juuson kanssa Into ei enää juurikaan hampaita käytä ja pojat ovat löytäneet yhteisen sävelen. Iltaisin rauhoitutaan yhdessä, ja Juuson kädestäkin Into ottaa nykyään varovasti namit.

Ja välistä Tessankin kuulumisia; hierojalla käytiin viime viikolla  ja tauko agilitysta on tehnyt yvää. Pieniä jumeja löytyi, mutta ne johtuvat nyt todennäköisesti matottomista lattioista ja liukastelusta. Seuraava hieronta tammikuussa. Painoa Tessalla nyt puolestaan 8,1kg.

Reippaasti Into meni eläinlääkärin ovesta sisään, kunnes haistoi vieraat koirat ja piti Into kantaa sylissä että päästiin ilmoittautumaan. Alussa Into oli kiltisti sylissä ja piti kaulastakin kiinni. Punnitus vielä ja painoa oli huimat 4,9kg! Iso jässikkä jo..

Itse rokotusta poitsu ei edes huomannut, söi vain nameja pöydältä, kaikki oli niin kuin pitää ja hienosti antoi tutkia itseään, pöytääkään ei arastellut, vaikka kotona ei vielä olla pöytätreeniä tehty yhtään.. Maksaessani käynnin päästin Inton hetkeksi kassapöydälle ja taas poika olisi innoissaan käynyt kaikki ihmiset moikkaamassa. Koiria sen sijaan piti komentaa, vaikka nyt paikalla oli vain pikkukoiria.

Lenkeillä Into on nyt tällä viikolla aloittanut muille koirille räyhäämisen, isommista koirista tuntuu menevän ihan paniikkiin, mutta pienillekin pitää äristä.. Tosin tässä lähellä asuu useampi pieni rähisevä koira, tiedä onko niistä mallia ottanut, sillä Tessa on nyt käyttäytynyt lenkit hyvin.. Toivottavasti ensiviikolla pääsisimme jo pentupaineihin, kun tällä viikolla käymme Nummelassa laittamassa vaunun talviteloille..

Ja olihan Into jo ensimmäisen kerran yökylässäkin yhdessä Tessan kanssa, hienosti oli pärjännyt ja Tessan kanssa nukkuivat kumpikin vapaana, eli Intoakaan ei laitettu eri tilaan yöksi. Tessa ja Into edelleen hyvin harvoin leikkivät keskenään mutta siellä olivat ulkona juosseet rinkiä. Kotona taas sama ärinä jatkui Tessan osalta.

Koska omia kuvia ei edelleenkään ole saatu kamerasta koneelle siirrettyä niin tässä Suvin ottama kuva veljeksistä syyspäivillä. Nythän Rio oli 12viikkoisena 3,7kg, eli reilun kilon Intoa kevyempi. Ja kuvasta ehkä näkee että on Into muutenkin hieman isompi :)

Tessan kannalta tämä saattoi olla viimeisiä hetkiä kun neiti jaksaa pentua, sillä jos ei tänä vuonna olisi pentua tullut ei varmaan olisi ensi vuonnakaan pentua otettu, sillä perhe on joulukuussa kasvamassa vielä yhdellä ihmisenalullakin.. Tessallekin kuitenkin tulee joulukuussa jo 8-vuotta ikää!  

Into on todella reipas ja energinen pentu. Vielä ei ole löytynyt asioita mitä poika arastelisi, edes Tessaa vaikka välillä ehkä olisi syytä. Vieraita ihmisiä ja koiriakin yrittää päästä tervehtimään, ihmisiä ja varsinkin lapsia tässä pihapiirissä on päässytkin tervehtimään, mutta koiria ei vielä juurikaan..

 Tessa pitää sisällä kovaa komentoa, mutta Into ei vähästä lannistu, joten noita kahta saakin sitten vahtia ja laittaa vuorollaan eri tilaan että Tessa saa levätä. Ihmeekseni tänään kuitenkin sulassa sovussa putsasivat Juuson lautasta kuonot vastakkain. Eli samanlainen alku Tessalla ja Intolla kuin Tessalla ja Retulla aikanaan. Ulkona koiruudet ovat jo leikintynkää saaneet aikaan. Tessa nauttii kun vielä voittaa vauhdissa.

Juusoa Into hetken taisi pitää lelunaan, ja edelleen ajoittain vauhdin pojilla kasvaessa saattaa tarrata käteen kiinni. Juuso on nopeasti oppinut kuitenkin tuolloin aina rauhoittumaan, kääntämään selän ja nostamaan kädet rinnan korkeudelle, jolloin Into luovuttaa. Päivittäin nuo leikkivät veto ja heittoleikkejä ja Juuso "kouluttaa" kumpaakin. Lähinnä siis syöttää nameja kun koirat ovat molemmat lähekkäin ja Juuson luona.

Vielä Into ainakin on kova tuhoamaan, joka yö saa herätä siihen , että poika järsii sängyn laatikon kahvaa ja tänään katsoinkin että vaihtoon menevät sitten joskus (voisihan ne tietysti poiskin ottaa..) Juuson kenkiä ja sukkia Into kantaa päivittäin kun jostain niitä aina löytää.

Mielenkiinnolla jäämme odottamaan millaisen harrastastuskoiran Intosta saan, toiveena toki, että pääsen Inton kanssa agilityä jatkamaan, kun Tessan kanssa sitten joskus alamme sitä lopettelemaan.

Tessan kanssa kesä sujunut rauhakseen, agilityä treenattu kerta viikkoon. Vieläkään en ole omia esteitä saanut tuotua varastosta takapihalle.. Treenit mennyt vaihtelevasti, viimeksi taas oli hyvin vauhtia ja motivaatio kummallakin kohdillaan. Tänään sitten maksoin lisenssimaksun ja ehkä elokuun alussa pitkästä aikaa startataan ihan kisoissa!  Vähän aikaisemmin sentään kuin viimevuonna, silloin ostin kisalisenssin vasta syyskuussa..

Juhannuksen jälkeen Tessa oli hetken kolmijalkainen, soitin kaikki lähialueen eläinlääkäritkin, mutta mikään tutuista ei pystynyt ottamaan samana iltana vastaan. Googlettelujen jälkeen löysin sitten Sipoon pienelainklinikan, jonne meidät otettiin sitten ylimääärisinä. Klo 12-19 Tessa ei varannut juurikaan oikealle takatasulleen. Koko päivän olimme olleet kotona enkä ollut huomannut että Tessa sitä olisi loukannut. Lääkärikin tutki koko jalan ja selän, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Muutakuin että ei varaa tassulleen. Kopeloinnin jälkeen koira lattialle ja koira jolkottaa taas neljällä tassullaan! Tosin sitä kesti vain hetken kun taas pomppi kolmella. Kipulääke kuuri muutamaksi päiväksi ja seuraavana aamuna Tessa oli jo entisellään. Toivottavasti ei toistu enää tuommoinen.

Viime viikon treeneissä Tessalla ei intoa taaskaan juurikaan ollut, Tessaa sai koko ajan kannustaa ja siltikään vauhti ei kyllä kovin huimaa ollut. Tänään onneksi paremmat treenit, hyppysuorat mentiin kovalla vauhdilla, mutta selvästi putket hidastavat Tessaa. Kokeiltiinkin sitten niin että kouluttaja heitti Tessalle palkan satunnaisesti putken jälkeen ja itse yritin muistaa jäädä putken lähelle Tessaa kutsumaan. Monesti otin liikaa etumatkaa ja seuraavaan putkeen lähetys olikin sitten hankalampaa kun jouduin omaa vauhtia hidastamaan. Lopuksi kokeiltiin vielä rataa pätkissä niin että pidin vinkulelua kädessä ja sillä sai selvästi Tessaan vauhtia. Jaksoi  näin vielä kertaalleen juosta koko radankin. 

Ja tänään muuten Tessa aloitti hallilla haukkumisen omaa vuoroa odotellessa. Ennen itsellä ollut tarkka kuri että omaa vuoroa odotetaan hiljaa, mutta tänään päätin sitten kokeilla olisiko Tessalla enemmän vauhtia kun on saanut itseään kiihdyttää ennen radalle menoa. Omasta mielestä ainakin ihan eri asenteella Tessa tulikin radalle, intoa täynnä eikä kyllä alkuun malttanut aloittaa rataa oikeinkaan.

Ainiin ja tänään treenasimme ensimmäistä kertaa japanilaista ohjausta ja omaksi yllätykseksi muutaman harjoituksen jälkeen opin kääntämään tässä kroppaani oikein ja sain Tessan ohjattua suht hyvin tälläkin tavalla. Vielä tosin vaatii treeniä että osaan hahmottaa milloin tuo ohjaus sopii meille radalla.. 

Ja nyt pitäisi taas muistaa että seuraavissa treeneissä tehdään taas rataa vain pienissä pätkissä. Jos saisi pidettyä itsellä sen periaatteen että ei ratatreeniä läheskään joka kerta. Kenties sillä saisi Tessan innonkin taas pysymään kun ei liian pitkiä pätkiä joudu tekemään ilman palkkaa.. Enää kuukauden verran näitä sunnuntai treenejä ja sitten voikin alkaa taas katsomaan kisoja Tessalle.

Tessan kanssa taas kisoja ajatellen treenin alle:

• Vauhtia putkiin ja kontaktille --> Etupalkat / apupalkkari
• Varmuutta kepeille --> Ohjureitten kanssa treenataan eri keppikulmia ja erkanemista

Sunnuntaina sitten viikkotreenit ja vaikka kuinka ajattelin että pidetään treenit kevyinä, en malttanut vaan teimme taas ratatreeniä.. Tessalla vauhtia oli hyppysuorilla, mutta heti käännöksissä alkoi himmailu.. Takaakierroissa tuntui miettivän kauan hyppääkö vai ei. (Ja syykin taisi selvitä sitten keskiviikkona) Treenikavereilta sain myös kommenttia ettei omatkaan ohjaukset mitään kovin hyviä nyt olleet, koko ajan oli kiire, ja ohjaukset tuli viimehetkellä töksähdellen..

Keskiviikkona sitten Tessa pääsi taas hierottavaksi, raukka oli mennyt enemmän jumiin, vaikka edellisestä hieronnasta vain kaksiviikkoa. Hierojakin epäili että treenit kahtena peräkkäisenä päivänä oli nyt liikaa. Uusi aika saatiin nyt tulevalle maanantaille ja samalla olisi tarkoituksena että Tytti Kuusikin katsoo ettei Tessan rankaan ole nyt tullut lukkoja.. Todennäköisesti on, niin selvästi Tessa arasteli selkälihasten käsittelyä. Tällä viikolla saatiin lupa mennä treeneihin, mutta Tessalle vain fyysisesti kevyttä treeniä. Matalat rimat, EI koko rataa, eikä keppejä (enkä edelleenkään aio ottaa A:ta tai keinuakaan)

Lauantain treeneistä Ville Liukan sanoista taisi päällimmäisenä jäädä se että kaikki treenit ei ole tarjoitus olla ratatreeniä. Ja siihen on nyt Tessan kanssa aikalailla menty. Nyt pitäisi muistaa itsellä pitää malttia. Ja  kuten meidän sunnuntain kouluttaja sanoikin, että Tessan kanssa teknisesti osataan, mutta nyt tarvitaan (molemmille) lisää vauhtia. Joten nyt yritän muistaa että tehdään enimmäkseen lyhyitä treenipätkiä ja korkeintaan kerran kuussa kunnon ratatreenit..