Katsotaan paljonko muistan vielä viime suuntain agitreeneistä, kun ei tuoreeltaan tullut laitettua mitään ylös.. Jo ennen treenejä olin päättänyt, että Tessan kanssa treenaamme persjättöjä ja yritän radalle ainakin yhden mahduttaa. Rata olikin sitten alla olevan kaltainen:

Koska olin itse koko viikon ollut flunssassa en edes aikonut koko rataa juosta läpi kerralla, vaan treenata pienissä pätkissä. Ensin vain esteet 1-2, lähinnä koska viimeksi Tessa teki lentokeinun (ja viimekerran kouluttaja ei ollut tainnut nähdä että Tessa koskaan on keinua mennyt radalla). Ensimmäisellä kerralla Tessa lähti vauhdikkaasti, liiankin koska ehdin säikähtää että taas tulee lentokeinu, joten hätiköin itse ja taisin itse säikäyttää Tessan.. Toisella yrityksellä keinu sitten selvästi hitaampi, mutta kolmannella kerralla taas vauhdikkaasti. Jätettiin siihen keinu ja jatkettiin rataa esteillä 3- 6. Tessan jätin jonnekin esteiden 3 ja 16 väliin ja menin kolmos esteen ohi Tessaa vastaan , tarkoitus oli tehdä pakkovalssi 4 putkelle, mutta ainakin kerran tein tilalle vahingossa persjätön, ja muistaakseni se jopa toimi meillä.. Onnekseni Tessa ei mikään vauhdikkain koira ole, niin kerkesin hyvin tekemään niiston vitos esteelle ja siitä jatkettiin tiukalla käännöksellä kutoselle. Jostain syystä meinasin vaan kahteen kertaan ottaa Tessan vasemmalle puolelleni jolloin en olisi ehtinyt ohjata kepeille.

Kepit sujuivat paremmin kuin koskaan vielä, viimeisellä kerralla Tessa meni koko matkan vielä oikein rytmikkäästi eikä sipsutellen.. Tosin, aika monta kertaa tuli virhe ja jouduimme aloittamaan alusta. Koska oma kunto ei flunssan jäljiltä ollut kamalan hyvä lopetimme Tessan kannalta hyvään aikaan, meillä oli monta onnitunutta suoritusta takana ja Tessa olisi ollut vielä intoa täynnä. Toivotaan että tulevana sunnuntaina Tessalla taas riittää virtaa ja pääsee jo oikeasti suunnitteleemaan kisojakin. Nyt kun kepit ja keinukin sujuvat.

Zooplussalta tilasin koirille jonkin aika sitten agilityesteitä (yksi hyppy, pussi ja kepit). Vielä emme ole muita kuin pussia kokeilleet ja tuli todettua  että sitä täytyy lyhentää, se on normaalia selvästi pidempi, mutta molemmat koirat silti juoksivat sen läpi. Keppejä en ole vielä pihalle päässyt laittamaan, nyt kun vihdoin tuli lämpöiset säät täytyy nekin laittaa..

Ja molemmat koirat pääsivät jatkamaan harrastuksiaan. Retulla jatkuu toukokuussa toko samaisessa alo-ryhmässä, Tessan kanssa siirryimme mölli/kisaavista jatkoryhmiin (eli yksi taaksepäin). Se vain sattui meille aikataulullisesti sopimaan paremmin. Samassa ryhmässä onkin sitten koirakoita joiden kanssa Retun kanssa olimme alkeisryhmässä ja ne keiden kanssa Tessan kanssa aikoinaan aloitimme ovatkin sitten kisaavissa... Kyllä mekin vielä joskus..