Rakas pieni sählärimme Retu päästettiin pois kivuistaan eilen aamu yöstä. Kivuista joita en ollut edes huomannut, ennenkuin lääkärin ja hoitajan kanssa keskustelimme käyttäytymisestä viime päivinä/kuukausina. Kivuista mitkä Retu on yrittänyt peittää, mutta viimeisen viikon aikana ei enää siinä ole onnistunut.. Kivuista jotka luulin johtuneen lihasjumeista, kun tuntuivat helpottavan kun hieroin ja venyttelin.. Ja tutkittavaksi menimme vain pienen haavan takia, joka ei lopettanut vuotoaan..
Ikävä on kova ja tällä hetkellä Tessa tuo vain hieman lohtua, Tessa kun on ottanut Markon enemmän omakseen ja Retu oli minun koira. Retu oli meidän sylikoira ja pojan kanssa Retulla riitti pitkälle kärsivällisyys, ja nyt yhden vuorokauden jälkeen tuntuu että Tessakin kesti poikaa paremmin kun Retu oli paikalla. Tessaa poitsu ei ole pitkään aikaan yrittänykään silittää, mutta Retu oli joka päivä pojan siliteltävänä. Retu kärsävällisesti oli "opetuskoirana" miten koiria käsitellään. Retu luotti että mamma pitää huolen ettei poika pääse satuttamaan.
Nyt on hiljaista ja tyhjää, Retu piti huolen että meillä oli täällä touhua ja melskettä, elämää ja iloa. Retu kulki perässä ja halusi olla lähellä. Yölläkin jos makkarin ovi oli auki, tuli meidän jalkopäähän varovasti ettei herättännyt meitä. Tai meni pinnasängyn alle, "kerrossänkyyn" pojan kanssa. Eilen useampaan kertaan olin kuulevinani pojan sanovan "Etu" ja katselevan huonekalujen alle.. Poitsu leikki heidän yhteisellä tennispallolla ja Tessa leikki Retun köysilelulla..
Kuvittelin että tämän pätkän kirjoittaisin joskus usean vuoden päästä, kun Tessasta aika jättää, mutta toisin kävi. Retu eli täysillä, ja lähti nopeasti.. Jäljelle jäi vain jossittelua ja syytöksiä, ja paljon muistoja..
"Mä annan sut pois,
mä päästän sut pois,
vaikka sattuu..."
Lepää rauhassa rakas Retu (30.10.2010-26.7.2014)
Siellä ne siskonsa kanssa saavat nyt kilpaa juosta ja leikkiä..
Kommentit