Ohjaaja nimittäin.. Viime viikonloppuna olimme Tessan kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina agilitytreeneissä. Lauantaina Kooikerhondje ry:n järjestämällä, jossa Tessan kanssa tehtiin hypyt 30cm:nä ja yritettiin saada vauhtia taas lisää. Lauantain treeneistä jäikin hyvä mieli, Tessan kanssa lopetin kun Tessalla olisi vielä ollut intoa, enkä lähtenyt turhia ahnehtimaan.

Sunnuntaina sitten viikkotreenit ja vaikka kuinka ajattelin että pidetään treenit kevyinä, en malttanut vaan teimme taas ratatreeniä.. Tessalla vauhtia oli hyppysuorilla, mutta heti käännöksissä alkoi himmailu.. Takaakierroissa tuntui miettivän kauan hyppääkö vai ei. (Ja syykin taisi selvitä sitten keskiviikkona) Treenikavereilta sain myös kommenttia ettei omatkaan ohjaukset mitään kovin hyviä nyt olleet, koko ajan oli kiire, ja ohjaukset tuli viimehetkellä töksähdellen..

Keskiviikkona sitten Tessa pääsi taas hierottavaksi, raukka oli mennyt enemmän jumiin, vaikka edellisestä hieronnasta vain kaksiviikkoa. Hierojakin epäili että treenit kahtena peräkkäisenä päivänä oli nyt liikaa. Uusi aika saatiin nyt tulevalle maanantaille ja samalla olisi tarkoituksena että Tytti Kuusikin katsoo ettei Tessan rankaan ole nyt tullut lukkoja.. Todennäköisesti on, niin selvästi Tessa arasteli selkälihasten käsittelyä. Tällä viikolla saatiin lupa mennä treeneihin, mutta Tessalle vain fyysisesti kevyttä treeniä. Matalat rimat, EI koko rataa, eikä keppejä (enkä edelleenkään aio ottaa A:ta tai keinuakaan)

Lauantain treeneistä Ville Liukan sanoista taisi päällimmäisenä jäädä se että kaikki treenit ei ole tarjoitus olla ratatreeniä. Ja siihen on nyt Tessan kanssa aikalailla menty. Nyt pitäisi muistaa itsellä pitää malttia. Ja  kuten meidän sunnuntain kouluttaja sanoikin, että Tessan kanssa teknisesti osataan, mutta nyt tarvitaan (molemmille) lisää vauhtia. Joten nyt yritän muistaa että tehdään enimmäkseen lyhyitä treenipätkiä ja korkeintaan kerran kuussa kunnon ratatreenit..