Viikonlopppuna Intolla oli ensimmäinen tosi koitos kun suuntasimme lauantaina Vääksyyn Kooikerhondjien erikoisnäyttelyyn. Ehkä tuli hieman ahnehdittua Inton kanssa kun takana oli vain yksi mätsäri, ja muutama näyttelyharjoituskerta.. Ja sen huomasi,  itseä jännitti ja koiraa jännitti. Onneksi mukana oli Inton kehän ajan meidän huoltojoukot (mies, pojat, siskon tyttö ja miehen vanhemmat). Ehdittiin Inton kanssa hetki treenata ennen kehään menoa seisomista ja liikkumista ja kehän laidalla ne ihan sujuivatkin..

Kehässä sitten kiinnosti muut urokset, edellä oli Inton veli Rio, ja häntä olisi pitänyt päästä haistelemaan.. Ja takana oleville yritti sitten kukkoilla.. Senhän sitten saattoi arvata että ryhmässä liikkumisesta ei tullut mitään vaan Into veti joka suuntaan. Ajoittain Into jaksoi seistä pitkiäkin pätkiä, kunnes huomio taas herpaantui itsellä... Nyt pöytä olikin jännä paikka ja Into pääsi omaa vuoroa odottaessa hyppäämään sieltä alaskin.. Kehäsihteeri ehdottikin että voidaan myös maassa tutkia "ei tarvitse kun pöydällä varmaan sujuu paremmin.. Jep, jep.. Intoa ei sitten enää saanut pöydällä rennoksi ja kun tuomari olisi hampaita katsonut alkoi matala murina. Näytin sitten itse purennan ja Into oli hiljaa.. Murina alkoi uudestaa kun tuomari siirtyi Inton takapäähän.. Pitkältä tuntuvan hetken tuomari ja muut kehätyöntekijät kävivät arvostelua keskenään läpi ja tuomari palasi luoksemme kertomaan syyt EVA:n. Molemmat tarvitsemme lisää harjoitusta ja uskoi että Intolla johtui nyt paljolti iästä.

 

Vaikka nyt Inton osalta hieman petyin päivään oli silti mukava päivä viettää kauniissa Vääksyssä. Huoltojoukot kävivät lähellä peräkonttikirppiksellä ja kun Inton kehä oli ohi suuntasivat Vesivehmaan lentokentälle katsomaan koneita. Koirien, pikku-sintin ja siskontytön kanssa jäimme vielä näyttelypaikalle, lähinnä totuttamaan Intoa hälinään.

 

Viikko sitten olimme Inton kanssa ulkokentällä omatoimitreeneissä kahden muun koirakon kanssa. Siellä Into meni hyvin kun oli täysin tuntemattomien kanssa, mutta minun kanssa murisi kun tultiin takapäätä katsomaan. Toisaalta kun olin hihnan päässä enkä yhtään huomionut Intoa (enkä stressannut) antoi Into käsitellä itseään tosi hyvin..

Harmikseni nyt kun aloin mätsäreitä katsella ei niitä niin kovin montaa nyt kesä-heinäkuussa ole..Muistelisin että varsinkin Tessan aikana sai ihan valita milloin ja mihin menee, mutta nyt saa ihan etsimällä etsiä että on sopivan etäisyyden päässä.. Toisaalta ymmärrän että onhan niissäkin varmasti paljon työtä järjestellä.. Mutta eipä ollut kovin monia käsittely kurssejakaan, toivottavasti syksyllä taas niitäkin on tarjolla enemmän..

Pikaisesti koirien yhteiselostakin.. Edelleenkään Tessa ei ole Intoa kunnolla hyväksynyt.. Pihalla saattavat vähän leikiä, mutta sisällä Tessa ei siedä Intoa paria metriä lähempänä, paitsi jos itse hyppää sohvalle Inton jälkeen... Murina meillä on jokapäiväistä, Tessan puolelta. Nyt Tessa on löytänyt oman rauhallisen nurkan johon kenelläkään ei ole mitään asiaa, pinnasängyn alunen. Kun tuo sänky joskus meidän huoneesta siirtyy täytyy sinne järjestää Tessalle jokin muu maja.. Meidän sängyn alle kun ei pääse.

Pian koko perhe lomaillaankin ja vihdoin koiratkin saavat vähän enemmän tekemistä päiviinsä, toivottavasti. Kahden pojan kanssa koirien kanssa touhuaminen  on jäänyt nyt luvattoman vähälle ja Intosta sen huomaakin iltaisin. Ja ehkä osa Tessan murinoistakin selittyy vähäisellä touhuamisella..