Eilen ei Tessalla ollut agilitya, joten ilmoitin Retun Piskitiskin näyttelykoulutukseen. Tällä kertaa en oikein tiennyt mitä odottaa, tokossa Retu on reagoinut vaihtelevasti käsitelyyn, mutta siellä ollaankin ihan eri tiloissa ja itsekin erilaisella mielellä.

Koulutuksessa oli viisi koiraa, valtaosa taisi olla uroksia (?). Jo ennen kuin koulutus ehti alkamaankaan Retun täytyi päästää höyryjään ja rähistä toiselle koiralle (en kerennyt nähdä kenelle, oliko narttu/uros). Aluksimme otimme ympyrässä juoksua kaikki kerralla ja sitten oli "yksilöarvostelun vuoro". Retuhan alkoi heti murista kun häneen yritettiin koskea, melkein arvasinkin sen, koska paikalla ollut harjoittelija tuli ensin ja hän oli ehkä hieman arka Retun kanssa. Ja silloinhan Retu aina yrittää säikytellä. Varsinainen kouluttaja tuli sitten tutkimaan ja meni jo paljon paremmin. Mitäs nyt Retu tahtoi koko ajan tulla syliini.

Retun kanssa otettiiinkin sitten lähinnä käsittely harjoituksia. Kouluttajakin totesi että liikkeissä Retu selvästi rentoutuu, ja pikkuhiljaa käsittely olikin helpompaa. Kun aluksi Retu kavahti aina kainaloihin koskemista ei Retu enää lopussa siiihenkään juurikaan reagoinut. (mistä aloinkin pohtia olisiko pojalla jumeja siellä..)

Aloimme ehdollistaa Retua nyt nätisti käskyyn, ettei Retu ainakaan säikähtäisi että joku häneen tulee koskemaan. Kotona treenamme sitä nyt tututtjen kesken ja toivottavasti ensiviikolla samaisessa koulutuksessa Retu on jo hieman rentoutuneempi. Kyllä heti huomaa ettei Retun kanssa ole paljoa käyty nyt näyttelyissä/muissa koiratapahtumissa..

Kun pakkalin tavaroitamme tunnin päätteksi tuli kouluttaja vielä käymään luonamme ja sai Retun nakeilla houkuteltua mukaansa. Oli kyllä iloisen näköinen koira kun tapitti kouluttajaa eikä huomannutkaan minua :) Ja ensivuoden näyttelyitä kun olen miettinyt milloin Retun kanssa viitsisi taas osallistua, niin kouluttaja totesi että kuukaudessakin Retusta saisi itsevarmemman kehään menijän. Kun vaan treenaisi päivittäin..