Viimeiset pari viikkoa on ollut sen verta kiirettä töiden ja muuton takia, että koirien kouluttaminen on jäänyt vähemälle. Ja sen kyllä huomaa varsinkin Retusta. Retu on kuulemma öisin herättänyt Markonkin haukkumisellaan (itse olen nukkunut riittävän sikeästi) ja tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan vieväni koiria yhtä aikaa lenkille yksin. Kerran tein tällä viikolla sen virheen ja varmasti ei vähään aikaan toistu. Kumpikin koira vetää eri suuntiin, kun ovat joutuneet olemaan työpäivän keskenään eikä muutenkaan olla paljoa touhuttu iltaisin. Energiaa riittää..

Toisaalta onhan koirilla nyt uudet hajut ja maastot joita tutkia, joten olen sillä verukkeella uskotellut itselleni että nyt koirilla on ainakin hetken aikaa enemmän virikkeitä ulkona kuin entisessä kodissa. Parina päivänä olemme ehtineet käydä läheisessä koirapuistossakin, sinne käveleekin vain viitisen minuuttia ja meidän onneksi se on ollut aika tyhjillään kun olemme siellä käyneet. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli yläkerran pikkuterrieri, jonka kanssa Tessa jonkin aikaa jaksoi leikkiä, mutta Retu ei osannut hillitä vauhtiaan pienemmän kanssa.

Tänään teimme iltalenkin koirapuistoon ja saimme olla keskenämme pienten puolella. Isojen puolella oli muutama koira, joille Retu ja Tessa molemmat aloittivat haukkumaan. Onneksi paikalla oli rauhallinen saksanpaimenkoira, jonka avulla yritimme totuttaa molempia koiria isompiin koiriin (aita kuitenkin välissä). Tessa rauhoittui nopeasti ja kun saksanpaimenkoiran omistaja piteli koiraansa paikallaan kävi Tessa jopa varovasti haistelemassa toisen häntää. Retu puolestaan uskaltautui aidan viereen, mutta haukkui kuitenkin koko ajan.. Tietysti voi olla että pimeyskin vaikutti vielä Retuun, mutta selvästi pitää totuttaa molempia edes sietämään isoja (tummia) koiria..

Eilen oli Tessan kanssa taas agilitytreenit ja tällä kertaa rata oli sen verta haastava, että teimme sen Tessan kanssa ihan pienissä osissa. Alun hyppy-putki pyörityksen jälkeen olisi ollut kepit, mutta koska meillä ei ollut ohjureita teimme Tessan kanssa vain ensimmäiset seitsemän estettä putkeen ja kokeilimme erikseen kuinka kepit sujuvat ilman ohjureita. Paljon Tessa tarvitsi apuja, ja estinkin lähes joka kepin kohdalla Tessan pääsyn väärästä raosta. Kuitenkin ihmeen näppärästi Tessa kepit teki, kun aina ennen on ohjuritkin ollut ja nytkin Tessaa tarvitsi estää vain ohjaajan puolelta. Seuraavan kerran kuitenkin otamme taas kepit mukaan, ainakin alkuosaan.

Radan keskivaiheilla oli puolestaan keinu, jonka myös ohitimme. Treenin lopussa otimme sitten keinun erikseen, kun kouluttaja piti keinua paikoillaan. Ensimmäisellä yrityksellä Tessa kiipesi hyvin puoliväliin, mutta sitten teki stopin ja kääntyi ympäri. Yritin jonkin aikaa houkutella Tessaa nameilla, mutta koska ne eivät auttaneet nostin Tessan keskikohdan yli ja treenasimme alastuloa. Marika laski keinua hitaasti alas, kun itse syöttelin Tessaa. Tessaa selvästi jännitti, mutta ei kuitenkaan liikaa, sillä Tessa kuitenkin suostui syömään koko ajan. Kun keinun pää oli maassa kipitti Tessa alas hienosti. Tällä kertaa otimme ehkä n. viisi toistoa ja se oli varmasti riittävä määrä.